Kun on asunut saman yhteisön kanssa vuosikymmeniä, siinä vähitellen kehittyy kaikkia pieniä kivoja juttuja. Jouluisin kortti tai jopa muu pikkumuistaminen. Kahvitteluja kera omenapiirakan tai Ruthin konditorian Mustikkapiiraan. Salatut syntymäpäivät tiedetään ja muistamiset 'siedetään'. Joskus kutsutaan muuten vain vaikka lämminsavulohisalaatille. Ja jälkiruokana maistetaan, joko joulun aikaan muhimaan laitettu kirsikkalikööri on valmista tähtipulloihin laitettavaksi. Siellä ne vielä purkeissaan kellarissa muhivat hiukan eri mausteissa kuin viime vuonna. Ja lehtiä vaihdetaan. Meillä on aina kasvanut kolme suurta mongolianvaahteraa etupihalla. Meri kutsui niitä sademetsän puiksi ja hyvin oksat kestivät lasten kiipeilyt. Kun olemme kotoa poissa, naapurin Eeva hollaa talon, pihan ja oravat. Viimeksi sai kaksi jo aika kivankokoista mongolianvaahteran alkua. Me olimme jo aikaisemmin saaneet häneltä kohtalaisen kokoisen kastanjan. Kiitos Eeva♥ Merkkaamme uusien mongolianvaahteran alkuja, että saavat jatkaa kasvua melkein missä vain, kunnes seuraava huolii.Tänään naapurin Tuula toi meille kantarelleja, metsän kultaa. Kiitos paljon Tuula♥ Hän sai kaksi mongolianvaahteraa, jotka olivat kasvaneet etupihan kahdessa atsaleassa kuin kiinni. Mietin juuristoa. No, Tuula otti ne mielellään. Muutama kunnon alku on jo odottamassa Lohjalle pääsyä. Esikkoja on monina vuosina tullut niin, että on kasvilaatikoissa kannettu naapuriin. Syyskuun yltäkylläisyyttä teille kaikille toivotamme♥♥
luontoterveisin Leena Lumi