Kuten monet lukijoistani tietävätkin, päätimme suuriruhtinatar Olgan lähdettyä olla toistaiseksi ilman omaa koiruutta, sillä meidän focus on nyt jonkin aikaa muulla kuin omassa koirassa. Onneksi saimme yllättäen mahdollsiuuden kummikoira-Lunaan, joka on helppo noutaa meille saamaan extra-huomiota, kun siltä tuntuu. Täällä Luna napottaa meillä ensimmäisen kerran ja täällä ollaan jo tottuneesti Kuuttaren pauloissa. Luna on perheestä, jossa on neljä koiraa, joten meillä hän saa kaiken huomion ja hemmottelun ja me saamme koirafiilistelyä. Viime yönä sain jalkaani krampin, kun en malttanut siirtyä, sillä Kuutar halusi pitää jalkaani tyynynä. Onneksi 'iskällä' on illallala korispeli, joten saamme Lunan kanssa makkarin kahdestaan haltuumme. Lumimiehen peliaika on aika myöhään ja se peli jatkuu sitten aamuun asti, joten hän saa rauhassa pelata seuraavan yön kirjaston hyvässä sängyssä.
Sen lisäksi saamme onneksi tyttäremme Merin ja hänen avopuolisonsa Samin koiruudet Taikan ja Dinan luoksemme muulloinkin kuin jouluna. Toivottavasti syyskuussa taas viikoksi! Kyllä ne koiruudet tuossa joulukuvassa ovat, mutta musta villakoira Dina vähän hukkuu mustaan yläosaani ja kuinkas sattuukaan, Samilla on musta paita ja tumma sheltti katoaa siihen.
Tässä kuitenkin Dina värikäs nuttu päällään ja punaturkkikin on vielä mukana...
Koska olemme pitkästä, pitkästä aikaa kotona pääsiäisen, olen innostunut istuttamaan tetenarsisseja mataliin, laakeisiin ruukkuihin. Ne ovat nyt päivät ulkona koulutuksessa eli totuttelemassa ulkoilmaan. Tämä on siis tuttu juttu eli tuo kylmään koulutus, mutta googlasin ihan huvin vuoksi näitä narsisseja, ja mitä sainkaan lukea:Tetenarsissit tarvitsevat kastelua! Yleensähän sipulikukkia melkein varotaan ruukuissa kastelemasta. Muuten ovat hyvin kestäviä eli siksi näitä eikä rakkaita muscareitani - vielä. Toukokuulla istutan tetet maahan ja vapautuneisiin ruukkuihin sitten orovkkeja.
Jos ei kukaan vielä tiedä, niin olen aina ollut ja tulen olemaan armoton Snoopy -fani!
tiistaiterveisin
Leena Lumi