Timothy luistelee omaa päätyä ristiin rastiin liittyäkseen Nathanin ja siniviivan taikapiiriin. Hän suhahtelee Nathanin ohitse, jarruttelee jäähileitä pöllytellen, kaartelee ja kiertelee, lutkuttaa kiekkoa jään pinnassa ja ilmassa, mutta Nathan näkee vain viivan. Kerran lämmittelyn alussa Timothy jää sähläämään mailansa kanssa ennen kuin astuu jäälle ja Nathanin siniviivaseisonta uhkaa jäädä merkitsemättä kokonaan. Vääjäämättä Nathan...Timothylle välähtää, että Nathan odottaa häntä, odottaa kunnes hän on saanut mailansa ja luistellut jäälle...Sen jälkeen kaikki tulee sujumaan kuin yhdestä vivusta käynnistetty tuotantolinja: Timothy pyörittelee, vatkaa ja leipoo ja Nathan laittaa uuniin. Kiekko karkeloi Timothyn mailassa
mutta se säihkyy ja salamoi Nathanin mailassa. Nathan on kovin, hän uhmaa kaikkia kohtaloita ja hänestä maksettaisiin mitä vain ja hän tietää sen. Hän nosta mailansa joka lyö säteitä. Hän valittaa Chigacon kylmää, marisee Minnesotan jäätävästä tuulesta, mutta Kanadassa hän on hiljaa, sillä siellä kaikki on toisin ja lumikin on lumempaa. Pelien jälkeen Nathan tanssii pukuhuoneessa estottomasti irrotellen. Kuin kuuma laava hän polttaa itsensä pelipariinsa ikiajoiksi täysin tietämättömänä seuraamuksista. Detroitissa...
Katri Lipsonin Detroit (Tammi 2016) on satavarmasti minulle vuoden yllättävin teos. Kirja tuli pyytämättä, mutta joskus minua luetaan paremmin jossain muualla kuin minussa. Kuka kuvittelisi, että minä lukisin kirjan jääkiekosta, kun oikein mainostan, miten viis veisaan kilpaurheilusta. No, likka voi muuttaa pois Porista ja jääkiekosta, mutta Pori ja jääkiekko eivät lähde likasta! Siis myönnän: huippujääkiekko virtaa veressäni. Jouduin kirjasta vaaralliseen koomaan, tai olisiko se ollut muun maailman täydellistä katoamista. R. on tottunut tiettyihin kiihkeisiin lukujuttuihini, mutta nyt en kuulemma tehnyt kunnolla merkintöjä vihkoon, en välikommentoinut, en syönyt, en nukkunut...Pidin jo kirjan, ennakkokappaleen alussa olevasta kirjailijan omasta viestistä lukijoille, jossa sain valaistusta, että Katri Lipson on kirjoittanut tätä ennen jo kaksi kirjaa. Miten mukava, että tapasin Katrin vasta oman intohimoni eli jääkiekon äärellä! Näin Katri:
Detroitia kirjoittaessani sain viimein sydämeni kyllyydestä heittäytyä kahden nuorukaisen Timothyn ja Nathanin NHL-unelmaan, joka toteutuessaan sinetöi heidän yhteisen kohtalonsa.
Toivottavasti heidän tarinansa herää eloon myös lukijan mielessä.
Oi totisesti Katri, sinä sytytit heidän tarinansa tuleen!
Koska jo kirjan takakansiteksti kertoo, miten tarina ei kulje vain mustan kiekon ympärillä, voin hyvällä omallatunnolla paljastaa, että kaiken kliimaksi on se mitä tapahtuu Detroitin pelissä. Häijy pelaaja on tulossa taklaamaan Timothya ja tällöin Timothyn tietysti pitäisi asian nähneenä, sen paljasti kamera, katsoa tarkasti vastaan ja varautua iskuun, sen sijaan hän katsoo muualle järkyttävin seurauksin: 19-vuotias Timothy halvaantuu kaulasta alaspäin.
Timothy makaa kalliissa Green Springsin hoitokodissa yksityishoitajien todella hyvässä huomassa. Hänellä käy paljon vieraita, mutta yksi ei vain tule: Nathan loistaa nyt poissaolollaan. Kerta kerran jälkeen Timothy katselee pelinauhoituksia ja Nathania. Hoitaja Nellie Meyers tietää, ketä hänen potilaansa kaipaa, mutta ei voi asialle mitään. Timothy kärsii tavallaan ja tahollaan, mutta hän ei tiedä, että samanaikaisesti Nathan on hajoamassa palasiksi. Hän ostaa seurakseen sokean stripparin Janetin, jonka kanssa ajaa erämaahan ja haluaa vain nukkua siellä yöt maassa tähtien alla. Mikään mitä Janet on odottanut ei tapahdu ja niinpä heistä sukeutuu kuin sisko ja sen veli, jossa sisar tökkii toista kuin tahdotonta, kunnes...Janet sitten hakeutuu tapaamaan Timothya jasamanaikaisesti hoitaja Nellie Meyrs tunkee itsensä parkkipaikalla odottavan Timothyn autoon puhumaan suunsa puhtaaksi ’kuningas’ Nathan Delormelle.
Nathan on jo polvenkorkuisena oppinut, ketkä tätä maailmaa pyörittävät...Naiset hallitsevat limakalvoillaan koko helvetin systeemiä! Kun yläpää tai alapää kiihtyy märäksi, kaikki menee uusiksi...Ja tuo valkoinen univormu...Jumalauta siitä tulee lumisokeaksi, kaikki suunnat häviää...
Detroit on paljon jääkiekkoa, mutta myös kertomus ystävyydestä ja sen särkymisestä. Se on kirja erämaasta ja tähtiin kirjoitetusta siteestä. Upea teos salaisuudesta ja...Katri Lipson, nainen Detroitin tarinan takana, käyttää kynäänsä kuin Nathan mailaansa: Säkenöi! Ihailin täydellisiä lukuja, uniikkeja jääkiekkokohtauksia ja sitä miten niistä siirryttiin neliraajahalvaantuneen pään sisälle. Nautin kirjan loistavista dialogeista, joiden sujuvuudessa on jotain samaa kuin muutamissa brittisarjoissa. Eniten kuitenkin pakahduin siitä vimmasta, jolla Katri Lipson tekstiä kuljettaa: Lipson on päättänyt kuljettaa tarinansa maaliin tyylillä, jolla Nathan ronkkii kiekkoa maalivahdin hanskan alta vielä senkin jälkeen kun peli on jo vihelletty poikki. Hän onnistuu! Samalla hetkellä kun kirja on luettu ja tarina on leivottu maaliin, nousee Nathanin maila ilmaan kärjen leiskuessa kultaisia säteitä. Tarinan ylitevuotava malja.