Joskus sitä tapahtuu sellaista, että sitä vain rakastuu johonkin kaupunkiin. Olen aina olllut hulluna Salzburgiin ja kerron salaisuuden: Olemme siellä turistikauden ulkopuolella, jolloin se on ihan eri maailma ja myös edullisempi. Leikimme olevamme paikallisia, olemme monta päivää, viimeksi melkein viikon, seuraavaksi viikon. En saa tarpeekseni. Emme saa tarpeeksemme.
Krakovaan rakastuin yhden lehtijutun kautta. Leikkasin sen lehdestä vuonna 2000 ja se oli vuosia mapissa, jonne kerään kaikenlaista matkoihin liittyvää. Tuli ihastuttua Zürichiin jo parikymppisenä ja käytyä siellä kera lasten ja ilman lapsia. Irlannin Galwayssa vietimme parisen viikkoa. Sitten Lugano ja kaikki ihanat pikkukaupungit ja kylät Sveitsissä, Saksassa ja Itävallassa. Krakova vain jäi ja jäi. Kun aloimme suunnitellasyysmatkaamme, joka tehtiin viime lokakuussa, R. sanoi, että 'nyt Krakovaan.' Otin lehtileikkeen esille ja suostuin, Meni viikko ja peruin. R. oli ihan ihmeissään. Minä vain sitä 'eitä' hoin. Meidän reitti kulki ihan siitä, sillä ajoimme poikkeuksellisesti ensin Slovakiaan ja sieltä sitten Itävaltaan. Lopulta R. totesi, että'ellet nyt tule Krakovaan, kadut sitä'. No pakkohan sinne sitten oli mennä...Krakova ylitti kaikki odotukseni ja paljon enemmänkin. Siinä vain oli heti se jokin. Kai R. sitten tuntee minut paremmin kuin minä itseni.
Oi, oli kylmä ilta, mutta minä olin tulessa. Kaikki oli kuin jostain filmistä, kaikki. Jopa pisarat aitoa samppanjaa, jonka hintaa unohdimme kysyä...Sitä nauramme vieläkin, sillä pari tippaa jaloa nestettä, maksoi enemmän kuin kolmen ruokalajin illallinen. Viivyimme vain yön yli, mutta seuraavana aamuna ehdimme vielä paljon. Krakovan kohdalle on jo merkitty kaksi yöpymistä vuoden päähän keväälle, sillä tiedämme jo, mitä haluamme nähdä lisää.
Krakova, mahdoton rakastettuni, ihan epätodellinen, mutta vastaan: Tahdon♥
Liebe Grüsse
Lena Schnee
PS. Ihan mieletön Krakova-juttu!