Tein jokin aika sitten jutun Toukokuun kukkiaja nyt jatkan niin, että tämä juttu omanaan, mutta vien ainakin osan kuvista myös pääjuttuun, joka taas on joLeena Lumin puutarhassa
Niin ilahduttavasti on nyt pölyttäjiä että tätä kuvatessa oli paras olla huitomatta.
Meillä on luumupuita kaksi eli tämä siniluumu, joka on myöhäisempi ja sitten varhaisempi ja erittäin mehukas Kuntalan punaluumu, 'Prunus domestica'.
Kerroinkin tammikuun lumettomien -30 asteisten pakkasviikkojen vieneen meiltä mm.muscarit. No, tämän verran niitä sitten kehittyi satojen sijasta ja ovat pieniä. Hyvä kun edes vähän. Taustalla näkyvää korituolia kiipeää jokeijunmekko
Narsissimeri voidaan nyt unohtaa. Vain nämä kaksi uskollista, hurmaavasti kukkivaa runoilijan narsissia, 'Poeticus Actaea', jaksoivat kukkia.
Selja, joka on loppusuvesta vähemmän kaunis on nyt parhaimmillaan. Tämä pensas tulee ensimmäisenä lehteen ja kukkaan, ja on niin kaunis, että kuva ei tee oikeutta pensaan värille. Sanotaan, että selja tuo talon liki kasvaessaan onnea...Takana lehtomme, jossa vasemmalla näkyvät valtavien lehmusten rungot.
Lemmikit ovat meille rakkaita! Kun puutarhastamme tehtiin juttua Viherpihaan, kuvaaja sanoi, että villikukat viihtyvät pihoilla, jossa ei trimmeri ahkeroi. Haluamekin villikukkaniittyjä ja nyt nurmikon leikkuukin alkaa jo vähetä: Tylsät nurmikot muuttuvat niittykukkien valtakunnaksi. Vain keski- ja alapihalle jätetään koirille temmellystilaa. Lemmikit leviävät ihan hulluina, kun niiden antaa lakastua rauhassa eli pitää kestää sekin vaihe, kun ne eivät ole enää kauniita. Näin varmistetaan seuraavan suven kukinta.
Etupihamme alkaa näyttä tältä. Kun lemmikit väistyvät aloittavat akileijat, puna-ailakit, kellokukat, lehtosinilatvat, silkkiunikot...ja kun ne lopettavat, aloittavat syyshortensiat, sisääntulon oikean puolen valtiaat. Etupihamme toisen puolen rakkaat ovat ikivanhat mongolianvaahterat, joita pitkin kiipeävät alppikärhöt
Tässä alppikärhö somistamassa vielä nuppuisena kääpiösyreeniä, joka menehtyi eräänä kylmänä talvena.
Ja tässä mennään pitkin vanhan syyshortensian runkoa. Alppikärhön kanssa saakin olla tarkkana, ettei se voimallaan estä pääkasvin kukintaa. Viime suvena jouduin tässä jo vähän pitämään kuria ja samoin eräässä puistosyreenissä. Huolettomin tämä energinen kärhö on jossain pystyyn kuolleessa puussa tai pensaassa, mutta jos jaksaa pitää vahtia, voi tätä ohjailla vaikka kauniisiin, vanhoihin runkoihin, joissa kontrasti tekee vaikutuksen.
terveisin Leena Lumin puutarhasta
PS Toukokuun kukkijoita jatkuu, sillä odotan kärhöjen aukeamisen lisäksi jotain ihanaa, mutta en ole varma, meneekö se lumoavuus kesäkuun puolelle. Ensi viikoksi on tosin luvattu kesäkelejä...