Hurmaavaa sydänsuven juhlaa teille kaikille mailla, paateissa, vuorilla, missä ikinä juhannusta vietättekään. Meille on tulossa erittäin rauhallinen juhannus, sillä olemme muutamia vuosia saaneet viettää sitä saarellamme nuorison kanssa, mutta nyt heillä ensimmäinen juhannus omassa kodissaan. Sieltä tultiin vähän aikaa sitten ja sinne taas, kun avuksi pyydetään. Koska kiirettä on tulossa säilntöineen päivineen ja edestakaisia matkoja, nyt nautimme puutarhastamme, istumme saunan jälkeen kukkiemme keskellä ja kuuntelemme yön ääniä. Tai käytämme yläterassiamme, jonne edes itikat eivät ymmärrä tulla ja katsomme milloin aurinko putoo Päijänteeseen vai onko nyt todella sitten se yötön yö.
Sami aperatiivia avaamassa eli 'kai tämän korkin nyt saa auki yksinkin?'
Tosin kaksin aina kaunehin! Ja vähän jännitystäkin...
Minä tietysti heti muistin tarinan korkista, joka lensi jonkun silmään...että sellainen pessimisti täällä:)
"Oi sankarini!" Minusta taitaa tulla kuvittajakertoja, sillä harjoittelen jo kovasti hääesitystä, joka tulee kuulemma minulle, koska olen uskalikko ja kekseliäs. No, keksin jo kuvasarjan ja olen sen vuorosanoittanut, mutta miksi ihmeessä siihen ei ole vielä lupaa tullut, sillä olen luvannut, että kaikki mummosta vaariin ja siltä väliltä nauravat itsensä pöydän alle...Sain pariskunnasta niin mahtavan kuvasarjan, kun he tekivät lähtöä yksiin häihin ja Meri oli vähän myöhässä ja sitten häneltä hukkui joku korvis ja sitten Sami...
Juhannuksen perinteinen kukkakimppu oli jo kerätty jo iltakasteella ja...
viikolla miehillä oli pieni takkaremppa.
Juhannuksena kaiken aikaa ruokaa, korokettia, keskustelua, touhuja koirien kanssa eikä oltu paljon sisällä, vaikka kelit olivat välillä hyvinkin...Tämä oli sitä ateriaa, jossa söin erästä ruokalajia liikaa, mutta en ikinä enää...
Siilitkin kupeillaan eli ruoka-annoksia on kahdessa astiassa, mutta välillä tuppaavat samalle.
Ties monesko grillaus alkamassa ja appiukko yrittää pyytää vartin nokosia, mutta ei armoa, ei juhannuksena!
Dina sydänmuruseni ja minä.
Alapihan krokettikentän vieressä juhannusruusu kasvaa kaarisiltaan kiinni.
Sama silta, jolla meidät kuvattiin vuonna koivu ja tähti Viherpiha -lehteen. Kuvaaja Arto Rantanen
Tässä sillan liki myös pieni valkoinen puutarhani, johon siirrän aikaa myöten myös valkoista horsmaa ihan Sissinghurstin tyyliin.
Sinivalkoinen juhannustervehdys Leena Ruosteelta Raumalta. Kiitos Leena♥
Ainakin juhannuksena 2018 oli niin kylmä, että yöllä maistui jo Irish Coffee, joka Samin valmistamana on parempaa kuin mistään kahvilasta voi saada!
Tässä ruokailukatoksessa mahdumme neljästään hyvin syömään. Ja on kyllä pieni apupöytäkin likellä ja siihen tuoli.
Siis sama kuin syyspesämme kun illat jo hämärät ja istutaan untuvatakit yllä...
Oih, mitä tämä tänne nyt tunki:) Juhannukselta 2018 kun oli ihan pakko nojata nuorten autoon...
Hyvin liki maisema kuin Leinon runot, se sydämen suomalaisuus meissä♥
Vesi elementtinä välttämätön, mutta minussa se virtaa suolaisena eli iki-ikävä merenrannalle...
akileija...
malja sydänsuvelle!
♥:lla Leena Lumi
Summer Wine
Paratiisi
Historia de un Amor
♥♥♥♥
PS. Lumimies sai tyttäreltään joululahjaksi hopeisen samppanjavispilän. Nyt minäkin saan kuohuvaa. R. ei nimittäin pitänyt liioista kuplista ja niin oltiin ihan ilman tuota kesäsaunaillan juomaa ensin lauteilla ja sitten puutarhassa...Ei mikään turhake♥
Juhannus 2018 ja juhannus 2019