Sain Ompulta blogista Reader, why did I marry him?Blogger Recognition Award -haasteen! Kiitos Omppu♥
Ohjeet palkinnon saajalle:
1. Kirjoita postaus palkinnosta blogiisi.
2. Kerro lyheysti kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi.
Kuinka aloitin bloggaamisen on ehditty kertoa yli seitsemän vuoden aikana monasti, mutta juttu kestää aikaa;) Meri, kuopuksemme, oli muuttanut kotoa. Puutarhan kanssa olin inostunut liikaa, sillä salaisesta puutarhasta tulikin kuuluisa lehtijuttuja ja televisiota myöten. Tähyilin jotain uutta lumihuippua...Päätin lähteä yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta! Siinä vaiheesa, kun olin selvittänyt kirjat, jotka piti lukea pääsykokeisiin etc. Lumimies ilmeisesti hermostui, että palvelutaso putoaa, jos minä alan hillua yliopistolla ja miten Olgakaan nyt voi olla yhtään yksin ja...Tämä hämäläinen armaani sai sitten päähänsä yllättää minut ystävänpäivänä vuonna 2009 perustamalla minulta mitään kysymättä blogin. Tuskin tiesin, mikä on blogi! Lumimies sanoi vain, että kirjoita nyt sinne, mitä huvittaa. Miten taas, pahus vieköön!, pääsikään suusta, että'emmää ainakaan...' Silloin R. täräytti, että'nuo sanat tulee sun hautakiveen, jos lähdet ennen minua'. No, ennen kuin puoliyö koitti oli blogiin sitten tainnut tulla juttu jos toinenkin. Aluksi halusin, että ei mitään muuta kuin kirjoja ja niistä kirjoittelin ihan tyytyväisenä. En edes osannut kaivata lukijoita, sillä en tiennyt hommasta mitään. Aikaa myöten sitten kerran Blogistanian yössä tapasimme Katjan kanssa ja monenmoista on sen jälkeen tapahtunut. Kävijälaskurikin laitettiin vasta kuukausia myöhemmin. Tätä on hauska nyt kertoa, kun tänään ylittyi 1,7 miljoonaa kävijää! Kiitos teille♥
Aloitteleville bloggaajille sanoisin vain, että ensinnäkin ole ihan vain oma itsesi. Ei tarvitse esittää, mitään'ihanaa, ihanaa, iiiiik!' Toisaalta netissä ei kannata ihan kaikkia asioitaan setviä, sillä sitä katuu ennemmin tai myöhemmin. Kohtele lukijoitasi kuin ystäviä: Vastaa jokaiselle aina. Ilkeyksiin ei tarvitse vastata eikä niitä myöskään kannata julkaista. Minä vastaan kaikille, jotka esiintyvät nimellään, blogeista tutulla tai omallaan ja ovat asiallisia eli jotenkin jutun aiheessa tms. Tätä kun jatkat ja muistat myös pitää vapaata, huomaat ennen pitkää, että alkaa tapahtua ihneellisiä asioita. Minulle on tapahtunuttällaista sekä lehtijuttuja ja monia, monia uusia, ihmeellisiä tapaamisia. On tullut myös erinomainen työpaikkatarjous kirjabloggaajaksi Oma aika -lehteen, mutta se ei sopinut aikataulullisesti minulle. Erittäin ihmeellistä oli, että olen joskus nähnyt unen, että päätoimittaja Anna-Liisa Hämäläinen ja minä teemme yhteistyötä. Oliko kerrankin enneuneni väärässä? Lehden bloggaajana olisin nytkin ollut pulassa, sillä suvestamme on tulossa aivan muuta kuin luulimme. Toisaalta arvelin jo tuolloin, että tulemme viettämään tavallista pidempiä lomia poissa Suomesta, joten tunsin olevani velkaa meille, avioliitollemme, että olen vapaa kaikista aikarajoista: Nyt ovat alkaneet reissuvuodet ja aikatauluttomuus.
Minulle on tarjottu monenlaista mainosyhteistyötä, vaikka olenkin kirjabloggaja, mutta en ole vain halunnut mitään mainoksia blogiini vilkkumaan. Yhtään maksettua mainosta ei ole Leena Lumissa ollut koko aikana. Tässä jokainen tekee tietysti, kuten itse parhaaksi katsoo.
Se asia myös, mikä kannattaa netissä muistaa, on että, henkilöt, joiden kanssa 'keskustelet' eivät näe ilmeitäsi, eivät kuule ääntäsi, eivät voi lukea elekieltäsi, joten yritä vastata ja kommentoida riittävän selvästi ja turvaudu tarvittaessa reippaasti hymiöihin ja sydämiin! Väärinymmärryksen mahdollisuus somessa on nettimaailman arkea, muuta siitäkin oppii selviämään ja hymy (lue: hymiö) auttaa monessa:)
Jos olet ihan aloittelija ja 'tunnet' jonkun konkarin, pyydä päästä kummilapseksi. Minulla on ollut 'kirjabloggarikummilapsi' ja miten hauskaa, että hän on alkanut tuntua hyvinkin tutulta ja miten kiva, että hän vieläkin toisinaan turvautuu minuun.
Mokaaminen sallittua! Miten monet naurut sitä onkaan bloggarikollegoiden kanssa saatu, kun niitä ajatus- ja kirjoitusvirheitä vain sattuu ja tapahtuu. Omin ikimuistoisin mokani on se kun innosta soikeena luin Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme yhteen soittoon ja sitten en muista nukuinko edes, mutta kirjoitin kirjasta jutun vain huomatakseni seuraavana päivänä nimenneeni kirjan Jokapäiväinen leipämme! No, se on helppo korjata omaan bogiin, mutta vie aika kauan ennen kuin se korjaantuu muualle...
Älä tee kuten minä ja anna blogin viedä koko elämääsi! Pari vuotta taisi mennä niin, että luin aamukahteen, usein aamuneljään. Nyt on tullut roti ja en helposti enää roiku netissä yömyöhälle ja sitten vielä lue aamutunneille. Tässä on mennyt selkä ja unirytmit ja paljon live-elämää, sillä olen usein ajatellut, että haluan olla kotona lukemassa, en riekkumassa kaikissa kissanristiäisissä. No, en rieku vieläkään paljoa, mutta nyt sentään live-elämä on tärkein, samoin terveys ja perhe.
Ihania juttuja tulee paljon vastaan. Pieniä ja suuria, mutta niin ikimuistoisia. Kirjoja on niin että niissä voisi uida, mutta parhaat blogikollegat tietävät aina, mitä kirjaa etsin ja sitten se yllätys voi saapua vaikka jouluksi. Tänään sain lukijaltani blogista Suvipiha vaaleanpunaista kieloa ja kerrottua valkovuokkoa. Kiitos Marietta♥
Tällaista tänään. En nyt jaa tätä, sillä tuntuu, että tämä on kiertänyt kaikki. Ken haluaa, voi ottaa mukaansa. Huomenna vietän ystäväni kanssa tyttöpäivää lounastaen, piipahdamme kauppapuutarhalla ja vaihdamme kuulumisia.Loppuviikosta saapuu kummikoiruutemme Luna ja sitten...
Mukavaa viikon jatkoa ja toivotaan nyt sadetta, sillä olen niin, niin väsynyt liian ison puutarhan kastelemiseen. Pidän sateesta paljon muutenkin...
"Some people feel the rain. Other just get wet."
-Bob Marley -